Toisinaan kuulee sanottavan että joillain pyörillä on sielu. Honda on kuulemma hyvinkin epäsielukas kun taas Harrikka tai Ducati ovat hyvinkin sielukkaita pyöriä. Karrikoidusti sen voisikin sanoa johtuvan siitä että Honda keskimäärin toimii ja käy kuin kello kun taas näillä kahdella muulla elämä on vähän jännempää.
Itse lähtisin kuitenkin toiseen suuntaan sillä minulle sielusta tulee mieleen pyörän persoona, kun on ajellut samalla laitteella jo useamman vuoden. Tuntee pyörän pikku puutteet, kolinat ja tyyppiviat (jos tähän kerran kopautan niin lähtee käyntiin jne) ja tietää jo etukäteen että on ollut kylmä yö niin pitää starttailla laitetta vähän pidempään tai muuta vastaavaa... Tätä pyörää on puunattu, koekäynnistelty usein ja kuunneltu vieläkö se kolkuttelee. Pyörään on tutustuttu eikä se ole enää vain laite tallissa tai pihassa räntäsateessa. Siitä on tullut omanlaisensa matkakumppani.
Jatkuvasti pyöräänsä vaihtavat ja pyörää "vain kulkuneuvona" pitävät eivät tähän puoleen tutustu. Heille riittää että kunhan se lähtee käyntiin ja näyttää kohtuullisen puhtaalta ja hyvältä jos siltäkään. Kun "sielukkaan" pyöräsi myyt, ei sillä muille ole mitään tunnearvoa tai sidettä... eikä sitä "sielua" muut näe kuin sinä. Ellei sitten pidemmän ajan päästä.
Näillä kriteereillä voisin kuvitella, että jokaisesta pyörästä löytyy "sielu", kunhan pyörän kanssa vain viettää tarpeeksi aikaa. ;)
Samaa mieltä. Ja kuten ihmisellä, se sielu ei ole yleensä kovin persoonallinen heti syntyjään - mitä vanhempi, sitä sielukkaampi...
VastaaPoistaHyvin ytimekkäästi todettu ja kiitos kommentista!
VastaaPoista